Ossin vuosi

"See ya!"

2009-10-13T09:57:01+03:00

Viimeisia paivia Australiassa viedaan. Ei voi muuta sanoa kuin, etta vahan on haikeat fiilikset. Monta uutta kaverisuhdetta tuli saatua, mutta en valttamatta nae heita enaa koskaan. Olen kuitenkin enemman kuin tyytyvainen kaikkeen mita on tullut naettya ja koettua viimeisen kahdeksan kuukauden aikana. Alla muuta kuva karnevaalilaitteista ja -teltoista seka aussityontekijoista. Kuvat ovat Newcastlesta Mattara Festival - tapahtumasta, joka jatkuu viela taman viikon. Mina olen nyt Sydneyssa ja viime sunnuntai oli viimeinen tyopaivani.

Yllaolevat kuvat otin liukumaen ylatasanteelta.

Skymaster.

Chris.

Mick.

Doug Skymasterin ohjaissa.

Bud ja Jordie maailmanpyorassa.

Kuva otettu maailmanpyorasta.

Shawn keskittyy laitteen, joka nakyy toisessa kuvassa toisena oikealla (Music Trip), ohjaamiseen.

Will.

Che ja Crazy.

Palaan Suomeen suunniteltua aikaisemmin

2009-09-29T08:01:01+03:00

Olen nyt takaisin Newcastlessa. Palaan Suomeen suuniteltua aikaisemmin ensi kuun puolivalissa. Minulla on ollut paluuliput koko ajan ja suunnitelmissa oli, etta koska lippujen paivamaaria voi muuttaa, etta olisin vain muuttanut paluutani myohemmaksi. Mutta nyt palaankin kotiin lippujen alkuperaisina paivina, joten olen Suomessa lokakuun puolivalissa. Viinat on juotu, naiset on nahty ja rahat on loppu. Ei vaan. Vain yksi noista kohdista on osittain totta. Olen siis takaisin toissa Osbornen perheen karnevaalissa ja ensi viikonloppuna alkaa minun viimeinen tyorupeama taalla Newcastlessa. Pelit ja laitteet ovat kaksi viikkoa aivan hiekkarannan vieressa samassa paikassa, missa minakin olin taalla toissa viime huhtikuussa. Yksi syy miksi palaan Suomeen aikaisemmin on, etta taman jalkeen ei ainakaan OFA:lla ole kunnolla toita kuin ensi vuoden puolella ja silloin minun pitaisi palata Suomeen joka tapauksessa, koska vuoden viisumini loppuu helmikuussa. Eika minulla ole oikein intoa tai kiinnostusta etsia uusiakaan toita.

Joka tapauksessa tama on ollut aivan mahtavaa aikaa ja olen iloinen, etta lahdin yleensa tanne, eika lahtoa ole tarvinnut katua paivaakaan. Odotan kuitenkin myos paluuta Suomeen innolla ja kahdeksan kuukautta Australiassa on ihan tarpeeksi. Muutama paikka jaa nakematta, mutta sittenhan on jotain minka vuoksi voi palata.

Palasimme juuri Singletonista, missa oli kahden paivan tapahtuma. Itse tyothan kestaa aina usemman paivan, koska laitteet ja teltat pitaa aina pystyttaa ja purkaa seka pakata. Juuri nyt, kun mina kirjoitan tata juttua, miehet ovat pystyttamassa sellaista tormailyautorataa (vai mika sen suomenkielinen nimi on). Minulla on vapaapaiva ja aloitan huomenna. Osbornet ovat hankkineet vanhan asuntovaunun, jossa nukun.

Perth, Tasmania ja Melbourne

2009-09-04T04:04:01+03:00

Pakko kai tanne on taas jotain kirjoittaa, kun ei viime kuussa nakojaan syntynyt yhtaan tekstia. Kai naita joku lukee.

Broomesta otin siis samanmoisen (kuin matka Darwin-Broome) 10-paivaisen ryhmamatkan Perthiin, jonka aikana kaydaan oppaan johdolla mielenkiintoisissa paikoissa ja kaupungeissa. Talla kertaa en tuntenut ketaan ryhmasta etukateen, mutta eipa se yhtaan haitannut. Meilla oli pieni ryhma (vain11) ja kaikki tutustuivat toisiinsa nopeasti. Pojat olivat yksi espanjainen, ranskalainen, irlantilainen ja mina. Tyttojen kansallisuudet olivat: kolme englantilaista, taiwanilainen ja saksalainen. Lisaksi meidan ryhmassa oli australialainen vanhempi pariskunta. Muutama kuva matkan varrelta:

Espanjalainen Markos lepuuttaa jalkojaan.

Ryhmakuva. Kuten vaatetuksesta huomaa, ei taallakaan aina mikaan huippulammin ole. Kaikki yllaolevat kuvat Karijinin kansallispuistosta.

Delfiini Monkey Miassa.

Juomatauko.

The Pinnacles.

Perthissa ja Fremantlessa vietin noin kaksi viikkoa, jonka jalkeen meidan ryhmassa olleen englantilaisen Suen kanssa paatettiin lentaa Tasmanian paakaupunkiin Hobartiin. Tasmania on osa Australiaa, yksi sen osavaltio. Siella vuokrasimme auton viideksi paivaksi ja ajelimme ympari Tasmaniaa eri kansallispuistoissa ja muissa tutustumisenarvoisissa paikoissa. Tasmania on tahan aikaan aika kylma. Meidan aikana myos useana paivana satoi, mika sotki joskus suunnitelmia. Muutama varmasti upea paikka jai kaymatta sateen takia. Tasmanian luonto on kuitenkin todella kaunis ja nakemisen arvoinen; kauniita maisemia, vesiputoksia, rantoja, vuoria ja metsaa. Jos minulla riittaa aika ja rahat, palaan Tasmaniaan viela uudestaan kesa-aikaan ennenkuin palaan Suomeen.

Tama vesiputous nayttaa yleensa talta: www.touringtasmania.info/images/2008%20JULY/2207-RUSSELL-FALLS-291.jpg. Kun me olimme paikalla vetta oli syysta tai toisesta vahan runsaammin. Paikalla oli satanut paljon edellisina paivina. Jatkoimme kavelya viela polkua pitkin ylos, mista putous alkaa. Tullessamme takaisin alas huomasimme, etta aikaisemmin taysin kuiva (tietysti sateen kastelema) polku oli nyt taysin veden vallassa. Kannoin Suen reppuselassa pahojen paikkojen yli mennessamme takaisin. Minua vesi oli nilkkojen puolivaliin.

1270 metria korkea Mount Wellington Hobartin liepeilla.

Cradle Mountain on jossain tuolla sumun ja pilvien keskella. En tieda kaipasinko niin paljon koti-Suomeen vai miksi me ajoimme keskelle lumista maisemaa.

Kavimme myos Kaakkois-Tasmanian Port Arthurissa, joka oli rangaistussiirtola, jonne britit ja irlantilaiset siirsivat vankejaan vuodesta 1833 aina 1850-luvulle asti. Siella olivat kaikkein pahimmat kriminaalit, ja turvatoimet seka vankien kohtelu oli kaikkein tiukinta. Nykyaan paikalla on museo, ja paljon alkuperaisia rakennuksia on pystyssa. Emme vierailleet museossa paivasaikaan, osin tyyriin hinnan vuoksi, mutta osallistuimme Suen kanssa illalla olleseen kummitusretkeen. Koko paikka olikin aika pelottava ilta-aikaan, enka siella tosiankaan olisi yksin pimealla valttamatta uskaltanut kulkea. Saimme kuulla monta kummitusjuttua, mutta yhtakaan kummitusta en mina ainakaan nahnyt. Mutta kuulemma ainakin jokainen museon iltaopas on nahnyt tai kokenut jotain "yli-luonnollista". Uskokoon ken tahtoo.

Uuuuhhhhhh!

Lensin Tasmaniassa vietetyn viikon jalkeen tanne Melbourneen, jossa siis olen nyt kolmatta paivaa. Seuraavaksi suunnitelmissa olisi paluu takaisin karnevaalihommiin taman kuun lopussa tai ensi kuun alussa.

Kakadu, Kimberley ja Broome

2009-07-29T07:02:01+03:00

Viime viikon maanantaina saavuin tanne Broomeen Kakadu- ja Kimberleykiertomatkojen jalkeen. Kakadun kansallispuistoon tutuistun siis kolme paivaa ja Darwin-Broome matka kesti yhdeksan paivaa. Molemmat matkat olivat siis ryhman ja oppaan kanssa. Kakadu-matkan ensimmaisena paivana olimme katsomassa, kun krokotiileja syotettiin. Narun paassa oli lihakimpale ja kroko "hyppasi" vedesta purtavan perassa. Niiden purentavoima on suurempi kuin mita on arvioutu olevan Tyrannosaurus Rexilla. Suolaisen veden krokotiilit ovat taalla niita, joita saa ja pitaa varoa, mutta makean veden krokotiilia voi menna ihan muutaman metrin paahan, jonka jalkeen se luultavasti pakenee. Suolaisen veden krokotiili taas luultavasti hyokkaa samassa tilanteessa kimppuun. Suolaisen veden krokotiilit nimestaan riippumatta viihtyvat hyvin makeassa vedessa eli jarvissa ja joissa. Krokotiilien seassa vietetyn veneretken jalkeen pitelin kasissani kaarmetta, mika oli aika hienoa. En muista mika kaarme se oli, mutta ei muistaakseni myrkyllinen. Joku pythoni kai.

Kakadu oli hieno paikka. Paljon komeita maisemia. Nahtiin myos aboroginaalimaalauksia kivissa ja kalliossa.

Meidan ryhma Kakadussa.

Kakadun jalkeen vuorossa oli siis yhdeksan paivan kiertomatka alueelle, joka tunnetaan nimella Kimberley. Kaikki yot nukuttiin tahtitaivaan alla, joka on taalla todella vaikuttavan nakoinen. Makuupussi laitettiin eraanlaisen "patja ja peitto"-kokonaisuuden sisaan, joka suljettiin vetoketjulla eli periaatteessa toinen makuupussi tosen ymparilla. Taalla kutsuvat sita nimella swag, en tieda onko sanalla suomenkielista vastinetta. Koko Kimberley-reissu kilpailee kovasti sarjassa, mika on ollut minun mahtavin kokemus taalla Australiassa. Paivat koostui lahinna kavelemisesta ja uimisesta kauniissa paikoissa. Ehka kuvat kertovat enemman, kuin minun ontuvat kirjoitukset.

Minahan siella morjestan.

Hyppasin tuolta jyrkanteelta veteen.

Meidan leiria.

Tunnel Creek.

Niita vaarattompia krokotiileja eli makean veden.

Naita voi siis lahestya eika ne hyokkaa, jos niita ei uhkaa.

Meidan ryhma.

Kimberleyn jalkeen mentiin viela englatilaisten Rogerin, Claren ja Jamesin, tanskalaisen Regitzen seka israelilaisen Assafin kanssa kalaan merelle. Kaikki sai ainakin yhden kalan, jopa mina, enka ole oikestaan kalastanut ikina kunnolla. Pari kertaa ryhman muutamalla miehella oli hai koukussa, mutta molemmilla kerroilla hai paasi karkuun.

Mina sain samanvarisen, mutta vahan pienemman. Syotiin se seuraavana paivan grillissa.

Nahtiin valas, mutta myohastyin hieman kameran kanssa.

Nyt olen siis Broomessa. Muutama paiva sitten myin oman puoliskoni Jaguarista Pimilla eli auto on nyt kokonaan hanen. Pim lahti ajamaan kohti Perthia. Koska minulla oli niin hienoa viime matkalla, lahden huomenna samanmoiselle 10 paivaa kestavalle kiertomatkalle taalta Broomesta Perthiin. Kaytan samaa yritysta eli Westernxposurea.

Cable Beach - Broome

Darwin

2009-07-08T14:10:01+03:00

Olen nyt sitten Darwinissa. Ajettiin Pimin ja saksalaisen Judithin kanssa Cairnsista ensin Townsvilleen ja sitten lanteen. Kerran piti kaantya oikealle ja paastiin Darwiniin. Ajettiin ehka noin viisi tuntia paivassa ja sitten teltat pystyyn karavaanialueelle. Pimealla on aika vaarallista ajaa kenguruiden takia, joten ajoimme vain valoisaan aikaan. Teilla oli tasaisin valiajoin haaskalintujen ymparoimia kuolleita kenguruja. Maisema oli aika yksitoikkoista. Eramaata ja joskus muutama kukkula. Tiet olivat myos aika pitkia patkia pelkkaa suoraa. Pisimmat rekat outbackissa on yli 50 metria pitkia ja taysperavaunurekassa voi olla kolme vaunua. Huomenna on luvassa kolmen paivan opastettu matka Kakadun kanssalispuistoon. Sen jalkeen samanmoinen, mutta yhdeksan paivaa kestava matka, joka alkaa taalta Darwista ja paatyy Broomen kaupunkiin. Pim ajaa meidan auton valtieta pitkin Broomeen ja mina ja Judithin tehdaan sama taival opastetun ryhman kanssa Kimberleyn lapi. Oli ehka vahan epaselvasti sanottu, mutta on vahan paassyt suomen kieli ruostumaan, vaikka kylla sita taalla saa aina valilla puhuakin.

Australia Zoo, Fraser Island, Whitsundays ja Oiva Hyytinen

2009-06-18T07:35:01+03:00

Viime kirjoituksen jalkeen on tapahtunut niin paljon, ettei oikein tieda mista aloittaisi. Brisbanen jalkeen kavimme Tinan ja Pimin kanssa Australia Zoo:ssa, joka on Steve Irwinin (siis sen oikean jo edesmenneen Crocodile Dundeen) ja hanen perheensa omistama elaintarha. Australian elainten lisaksi, siella on Aasian osasto, jossa on mm. tiikeri ja norsuja. Suurin vetonaula on kuitenkin tietysti krokotiilit ja kengurut. Kavimme katsomassa esityksen, jossa tarhan henkilokunta syotti krokotiileja. Kengurut olivat “vapaana” ihmisten joukossa ja niita sai syottaa.

Nalkainen kenguru

Tiikeri

Tina silittaa koalaa

Krokotiili

Tasmanian tuholainen (pussiahma)

Kenguru reppu selassa (okei taa ei ole elava)

Ostimme Pimin ja Tinan kanssa kahden paivan ja yhden yon opastetun kierroksen Fraser Islandilla, joka on maailman suurin hiekkasaari. Tama seikkailu starttasi paikasta nimelta Rainbow Beach. Fraser Island 1 630 neliokilometria laaja maailman suurin hiekkasaari. Saaren alkuperainen nimi on aboriginaaliheimo batchullien antama K'Gari, joka tarkoittaa paratiisia. Ainoa keino paasta saarelle on lautta, joka kulkee monta kertaa paivassa kuljettaen autoja saareen ja mantereelle. Fraserin saarella liikkumiseen tarvitaan nelivetoauto ja auton rungon on myos hyva olla aika korkealla. Hiekkarannalla kulkee tie, jolla on 80 km/h rajoitus. Tai ei siella mitaan tieta ollut, vaan pelkkaa hiekkaa, mutta oppaamme mukaan poliisi muka valvoo tieta niinkuin kaikkia muitakin. Pitkin poikin saarta kulkee hiekkateita, jotka ovat lahinna maastoautoreitteja. Meilla oli siis oma kuski, joka oli myos opas. Meidan ryhmassa oli minun, Tinan ja Pimin lisaksi kuusi englatilaista: kaksi aitia ja nelja tytarta, joista kolme oli sisaruksia ja yksi heidan serkkunsa. Tytot viettivat suurimman osan aikaa bikineissaan, joten mikas retkella oli ollessa. Kaksi paikkaa saarella jaivat todella mieleen. Ensimmainen oli Lake McKenzie, joka on makean veden jarvi. Kun veden pinta oli leuan korkeudella pystyin viela selvasti nakemaan varpaani. Toinen paikka, joka jai mieleen kauneudellellaan ja paratiisimaisuudellaan oli Eli Creek, joka on pieni joki, jossa voi kahlata ja uida paatyen lopulta hiekkarannalle. Saarella myos asustaa viimeisia puhtaita dingoja. Tutustuimme saareen myos ylailmoista nelipaikkaisella lentokoneella.

Kulkupelimme lautalla

Dingo

Eli Creek

Haaksirikkoutunut laiva

Joku ihme hyypio

Fraser Island-matkan yhteydessa buukkasimme myos kolmen paivan ja kahden yon risteilyn purjealuksella Whitsundayn saaristossa. Veneemme nimi oli Avatar, joka on katamaraani eli kaksirunkoinen (vai kolme?). Tata varten ajoimme kaupunkiin nimelta Airlie Beach. Neljan henkilokunnan jasenen lisaksi veneella oli meita “turisteja” viitisentoista. Yksi amerikkailainen, kanadalainen ja australialainen ja loput eurooppalaisia. Koillis-Australiassa on meressa Iso Valliriutta (Great Barrier Reef), joka on maailman suurin koralliriutta (2 300 km pitka ja peittaa 20 000 neliokilometria). Tutustuttiin koralliin ja sen varikkaaseen elamaan snorkkeleiden avulla. Aina veteen mennessa piti laittaa paalle markapuku. Tai taalla kutsuvat sita nimella sting suit eli “pistopuku”, joten puvun tarkoitus oli suojata meren elavilta. Pysahdyimme myos Whitehaven-nimisella hiekkarannalla, joka kuuluu monissa aanestyksissa maailman top-10 hiekkarantoihin. Hiekka oli aivan valkoista ja todella hienoa. Veneen peramiehen mukaan silla on hyva mm. pesta hampaat ja kiillottaa aidot korut. Koko reissu oli aivan mahtava ja olen saanut monta uuttaa kaveria eri puolilta maapalloa viime aikoina. Olemme myos viettaneet aikaa veneella olleiden kanssa myos taalla mantereen puolella. Katselimme kanadalaisen Andrewn kanssa Stanley Cupin ratkaisevan finaalin aamukymmenelta paikallista aikaa. Pimille se oli ensimmainen nahty jaakiekko-ottelu. Moni suuntasi veneilyn jalkeen tanne Cairnisiin, missa siis minakin talla hetkella olen. Niin ja tottakai myos Pim. Tina lahti tanaan kotimatkalleen kohti Saksaa yhdeksan kuukauden Australiassa olon jalkeen.

Kilpikonna Whitsundayn saaristossa

Whitehaven Beach

Whitsundays

Avatar

Tytot pyysivat poseerausta

Vietamme siis nyt noin pari viikkoa taalla Cairnsissa. Pim haluaa menna laitesukeltamaan. Mina yritan keksia jotain muuta. Cairns on samalla korkeudella kuin esim. Fiji, Tahiti ja Acapulco, joten talvipaivat ovat taalla vahan erilaisia kuin koti-Suomessa. Lampotila on ollut nama pari paivaa paivisin siina 28 asteen hujakoilla. Ehka on ihan hyva etten ole nailla korkeuksilla takalaiseen kesa-aikaan.

Saastin kuitenkin parhaan jutun viimeiseksi. Olimme ajamassa kohti Cairnsia Cardwellin kohdalla, kun Tina huuteli (huuteli, koska musiikki oli aika kovalla ja ikkunat puoliksi auki, koska auton ilmastointi ei toimi) takapenkilta, etta voitaisiinko pysahtya meren rannalle vahan jaloittelemaan. Pim teki U-kaannoksen ja pysahdyimme rannalle. Vahan ajan paasta vanhahko mies tulee paikalle ja kysyy Pimilta pienella aksentilla englanniksi eraanlaista numeroarvoitusta, jossa pitaa laskea paassa lukuja yhteen. Mina olen parinkymmenen metrin paassa enka kuule heidan puheluaan. Mutta seuraavaksi Pim sanoo minulle: “Hey Ossi, he is Finnish!” ja mies kysyy minulta: “Mistaspain saa oot kotoisin?”. Tama mies oli vuonna 1958 Australiaan vaimonsa ja silloin viiden lapsensa (nyt niita on kuusi) kanssa muuttanut Oiva Hyytinen. Lappajarvella syntynyt ja nelivuotiaana Pulkkilaan muuttanut mies, joka on matkustanut nelja kertaa maailman ympari, kaynyt kymmenen kertaa lahtonsa jalkeen Suomessa ja kirjoittanut kolme kirjaa. Yhden kirjoistaan han halusi antaa minulle ja olen sen jo lukenutkin. “Juttuja sielta jostakin ja siviilista” sisaltaa kertomuksia Oiva Hyytisen elamasta alkaen siita, kun han vuonna 1942 meni armeijaan ja on siis toiminut Jatkosodassa sahkottajana. Viimeinen juttu kertoo hanen toistaiseksi viimeisesta Suomen matkastaan vuonna 2003. Kirjan han on kirjoittanut vuonna 2004 perustuen hanen paivakirjoihin ja poytalaatikkokirjoituksiin. Oiva Hyytinen on nyt 86-vuotias ja asunut 29 vuotta Cardwellin asunnossaan vain kivenheiton paassa Tyynesta Valtameresta.

Oiva Hyytisen olohuoneessa kaapin paalla sulassa sovussa Suomen ja Australian liput seka maapallo

Oiva Hyytinen kotonaan 19 Victoria Street Cardwell

Lisaa kuvia kaikesta loytyy, kuten aina, Pimin sivuilta Flickrsta: http://www.flickr.com/photos/pimviergever

Byron Bay - Surfers Paradise - Brisbane

2009-05-31T08:31:01+03:00

Nyt on sitten meidan (minun ja Pimin) Australian valloitus alkanut. Viime viikon tiistaina hyvastelimme Osbornen perheen ja suuntasimme kohti pohjoista. Kanssamme matkusti saksalaisista Tina ja Doreen, jotka ajoivat omaa autoaan. Ensimmainen pitempiaikainen pysakki oli kolmen paivan ajan Byron Bay. Pim on minua paljon kovempi kaveri ottamaan kuvia ja Flickr:sta voi katsella hanen ottamiaan kuvia osoitteessa: http://www.flickr.com/photos/pimviergever. Klikkattua/valittua kuvaa voi viela suurentaa painamalla All Sizes kuvan ylapuolelta.

Mina, Tina ja Pim Australian itaisimmassa pisteessa Byron Bayssa:http://www.flickr.com/photos/pimviergever/3574367256/

Jaguarissa on kaksi pirun isoa tankkia:http://www.flickr.com/photos/pimviergever/3572629301/

Auto sisalta:http://www.flickr.com/photos/pimviergever/3476328108/

Aiti ja isa, mina en ole tassa kuvassa:http://www.flickr.com/photos/pimviergever/3572942904/

Osbornet ja me:http://www.flickr.com/photos/pimviergever/3476317228/

Aussityontekijoita:http://www.flickr.com/photos/pimviergever/3476308390/

Byron Bay on todella kaunis paikka: http://www.flickr.com/photos/pimviergever/3575846908/sizes/l/

Byron Bayssa vietimme kolme paivaa. Lahinna rantoja ja kauppoja, mutta todella kaunis pieni kaupunki. Sielta lahdimme kohti Brisbanea. Matkalla pysahdyimme Surfers Paradisessa, joka on turistikohde. Siella kavimme rannalla uimassa ja syomassa. Talla hetkella olen Brisbanessa ja lahdemme taalta tiistaiaamuna. Seuraavaksi aiomme viettaa pitemman aikaa Cairnsissa, mutta ennen sita luultavasti tutustumme Fraser Islandiin ja Whitsundayn saariin. Ostamme ehka jonkun valmismatkan, johon kuuluu esim. muutaman paivan risteily. Mutta tama paiva pitaa kayttaa Brisbaneen tutustumiseen.

Tyot toistaiseksi takanapain

2009-05-21T03:59:01+03:00

Nyt on sitten tyot toistaiseksi takanapain. Osbornet kysyivat minulta ja Pimilta, haluaisimmeko palata takaisin, kun sesonkiaika alkaa taas syyskuussa. Lupasimme harkita, mutta eihan sita koskaan tieda mita tapahtuu. Suunnitelmat muuttuvat taalla tosi nopeasti. Talla hetkella nayttaa silta, etta jos palaamme takaisin tyoskentelemaan OFA:lle, tapahtuu se marras-joulukuussa.

Taman viikon aikana kuitenkin suuntaamme kohti Brisbanea. Siella naemme taalla tapaamiamme muita ulkomaalaisia. Olen siis edelleen Newcastlessa (Fullerton Cove) Osbornen perheen kotona. Olisi toki hienoa palata tanne takaisin Australian kiertamisen jalkeen.

Pim ja Jaguar XJ6 -82

2009-04-23T08:41:01+03:00

Nyt se sitten on totta eli ostimme Pimin kanssa auton. Pim on hollantilainen kaveri, joka aloitti karnevaalihommat samaan aikaan minun kanssa Bathurstista. Ajattelimme, etta koska olemme taalla (Australiassa) luultavasti vain kerran elamassa, niin miksi emme ostaisi vahan erikoisemman auton. Eika mitaan matkailuautoa. Newcastlessa kavi muutaman kerran viikossa yksi mies kalassa aivan meidan majapaikan vieressa. Hanella oli myytavana valkoinen Jaguar vuosimallia -82. Hinta ikkunassa oli 5000 Australian dollaria. Pim rakastui autoon ensisilmayksella ja pyysi parin paivan paasta, etta ostaisimme auton kimpassa, ja kun lopetamme karnevaalityot, kiertaisimme Australiaa itarannikon ja pohjoisen kautta Darwiniin ja jopa Perthiin asti (suunnitelmat on vahan viela kesken). Mina vastasin, etta "Miksipas ei" (tosin englanniksi), joten auto on nyt meidan. Ostimme sen eilen. Maksoimme naurettavat 4500 AUD. Joten osuuteni oli 2250 taalaa, joka on ehka noin 1200 euroa (en tosin tieda nykykurssia). Joka tapauksessa halvalla meni. Kuvan autosta loytaa Pimin nettisivulta: pimviergever.wordpress.com/. Jos menee ihan etusivun loppuun ja painaa "vorige" alareunasta paasee seuraavalle sivulle, jossa on kuva Pimista ja kahden vakituisesta aussityontekijasta taalla. Vasemmalla on Chad (tunnetaan paremmin nimella Shrek) ja oikealla William (Will, Billy). Molempien puheesta on ihan yhta vaikea saada selvaa.

Tyoskentelemme Pimin kanssa siis viela kaksi tapahtumaa (Gosford ja St. Ives). Joiden jalkeen naytamme Jaguarille vahan mannerta. Pomomme Anika lahtee tanaan Kanadaan talven ajaksi. Han vetaa myos siella karnevaalia. OFA on lyhenne sanoista Osbornes Fairground Attractions. Anika on Les ja Britt Osbornen tytar. He (seka Lesin ja Brittin poika Daniel) omistavat koko puulaakin. Britt on muuten alkujaan ruotsalainen. Eilen illalla olimme vahan ulkona Newcastlessa, koska oli Anikan viimeinen ilta Australiassa. Paikalla oli nelja saksalaista (Doreen, Judith, Lisa ja Tina) kaksi hollantilaista (Thomas ja Pim) kaksi aussia (Anika ja Daniel) seka muuan yksi suomalainen.

Gosford Shown rakentaminen alkaa viikon paasta torstaina, joten nyt on vahan vapaa-aikaa. Olen viettanyt muutaman illan Lesin ja Brittin kotona. He ovat todella mukavia isantia kaikille ulkomaalaisille. Nelja saksalaista tyttoa asuvat siella. Mina nukun yoni talla hetkella Thomasin kanssa kontin lattialla (seinat on sentaan paneloitu). Kontti on jonkilainen valiaikainen toimisto. Vessaa ja suihkua voimme kayttaa laheisessa talossa, jossa asuu Bill ja Iris. Bill on vanha ukko, joka ajaa OFA:lle rekkaa.

Niin ja autosta viela. Vuosimalli 1982. 6-sylinterinen 4.2-litran moottori. Automaattivaihteet. Todella hieno ajaa. Toivottavasti takakonttiin mahtuu kaikki mita olemme suunnitelleet ostaa matkailua varten, mutta palaan tahan kaikkeen myohemmin.

Newcastle Foreshore

2009-04-18T11:25:01+03:00

Pääsiäsen lomien ajan ja viikko vielä tästä päivästä täällä Newcastlessa on aivan rannan tuntumassa OFA:n karnevaali (eli laitteita ja pelejä lapsille). Joten olen täällä töissä, kunnes tapahtuma on ohi. Nukun teltassa, mutta joka aamun aloitan kastautumalla meressä. Työskentelen OFA:lla luultavasti vielä kaksi showta (Gossford ja St. Ives). Ollaan suunniteltu yhden hollantilaisen kaverin kanssa ostaa auto ja vähän ajella ympäri Australiaa (noin kaksi kuukautta ja päätyä Perthiin). Mutta paljastan merkin ja mallin myohemmin, kun auto on varmasti meidän.