Lentoni lahti lauantaiaamuna 7.50 Helsinki-Vantaalta Roomaan.

 

 

Kone laskeutui noin kello 10 paikallista aikaa, joten lento kesti reilut kolme tuntia ja rinkkani hihnalta otettuani ei Schengen-sopimuksen ansiosta tarvinnut kuin kavella ulos kentalta. Otin taksin Rooman rautatieasemalle. Sillon sain ensimmaisen kerran kokea italialaista sivistynytta liikennekulttuuria. Taksi ajoi 130-150 km/h satasen ja kaheksankympin alueella. Aina kun joku hidasteli, niin ihan puskuriin kiinni. Valilla oli kolmea autoa rinnan kahdella kaistalla. Jos joku autoilija ei tieda mihin ajaa, noin viiden sekunnin jalkeen autot toottailevat joka puolelta. Auton vai laittaa parkkiin myos mita ihmeellisimpiin paikkoihin. Kaksi autoa vierekkain samalla puolella tieta ei ole harvinaista. Myos keskelle risteysta voi jattaa auton.

 

 

Taksi jatti minut Rooman keskustaan ja menin ostamaan lippua junaan Milanoon. Lipun ostettuani sain kuulla, etten ole siella mista juna lahtee. Sain kuitenkin itseni metrolla ystavallisten auttajien ansiosta Rooman rautatieasemalle. Siella tarvitsee kulkea vain vahan aikaa niin joku tulee kerjaamaan euroa tai kahta. Joko aiti lapsi sylissa, juoppo tai vanha mummo. Vastaan tuli kylla myos yksi kanadalainen, joka oli menossa Bariin. Kun kerroin olevani Suomesta, han sanoi, etta hanella on autossaan Nokian hakkapeliitat. Hanella oli myos ollut nuorempana Kanadassa suomalainen vaihto-oppilas tyttoystavana. Renkaita han kehui.

 

Junamatka Roomasta Milanoon kesti nelja tuntia. Juna pysahtyi Bolognassa ja Firenzessa. Italialainen maaseutu tuli tutuksi ikkunan lapi. Valilla oli ihan kaunistakin. Kun astuin ulos junasta Milanon rautatieasema Milano Centrale teki aika vaikutuksen. Kivea ja marmoria ei ole saastelty. Yritan laittaa myohemmin kuvia.

 

Loysin karttani ansiosta majapaikkani Hotel Virgilion. Suunnitelmieni mukaisesti ajattelin lahtea katsomaan AC Milanin ottelua. Hotellilla neuvoivat minua miten San Siron stadionille paasee bussilla, mutta luotin taksiin. Matkaa oli kymmenisen kilometria ja se maksoi noin 20 euroa. Minulla ei ollut peliin lippua, mutta viidesta eri paikasta kysyttani, loysin lipputiskin. Edessani jonossa ollut mies ei saanut lippua, koska hanella ei ollut passia mukanaan. Jokainen lippu kirjataan juuri ostajalle. Kaytanto on varmaan huligaanien takia. Heilla on porttikieltoja peleihin. Sain lipun hyvalle paikalle stadionin toiseen kerrokseen. Lippu maksoi 34 euroa. Taitoin lipun taskuuni ja menin ostaamaan jotain syotavaa. 

Sen taittaminen osoittautui virheeksi, koska se liimautui kiinni ja lipun viivakoodi repeytyi hiukan. Portilla laitoin lipun viivakoodin lukijaan, mutta se ei lukenut koodia. Stadionilla toissa oleva italialainen nuorimies tuli kuitenkin hatiin ja parin puhelinsoiton jalkeen paasin sisaan.

Stadion ja ottelu olivat aivan mahtava kokemus. Ajoittain runsaskin vesisade ja lapimarat kengat eivat vaivanneet yhtaan. Noin 80 000 vetava stadion oli puolillaan ihmisia, mutta tunnelma oli jotain mita en ole ennnen kokenut. Tempperamenttiset italialaiset kuumenivat tuomarin ja oman pelaajan joka virheesta. Mutta osasivat he hyvat suoritukset palkitakin. Vihellyskonsertit ja suosionosoitukset paatyivat lopulta aika tasan. Niinkuin pelikin. Sarjassa alapaassa oleva vierasjoukkue teki ensin maalin, mutta Milan tasoitti toisella puoliajalle Kakan rankkarilla. Milan sai pallon maaliin myos toisen kerran, mutta maali hylattiin kasivirheen vuoksi. Taman jalkeen tuomari oli koko ajan yleison hampaissa. Lahdin ottelusta vahan ennen loppua, etta saisin varmasti taksin takaisin, niinkuin sainkin.

 

 

Viime yona nukuin todella sikeat yhdeksan tuntia, koska takana oli aika paljon matkustamista yhdelle paivalle.