Olen nyt takaisin Newcastlessa. Palaan Suomeen suuniteltua aikaisemmin ensi kuun puolivalissa. Minulla on ollut paluuliput koko ajan ja suunnitelmissa oli, etta koska lippujen paivamaaria voi muuttaa, etta olisin vain muuttanut paluutani myohemmaksi. Mutta nyt palaankin kotiin lippujen alkuperaisina paivina, joten olen Suomessa lokakuun puolivalissa. Viinat on juotu, naiset on nahty ja rahat on loppu. Ei vaan. Vain yksi noista kohdista on osittain totta. Olen siis takaisin toissa Osbornen perheen karnevaalissa ja ensi viikonloppuna alkaa minun viimeinen tyorupeama taalla Newcastlessa. Pelit ja laitteet ovat kaksi viikkoa aivan hiekkarannan vieressa samassa paikassa, missa minakin olin taalla toissa viime huhtikuussa. Yksi syy miksi palaan Suomeen aikaisemmin on, etta taman jalkeen ei ainakaan OFA:lla ole kunnolla toita kuin ensi vuoden puolella ja silloin minun pitaisi palata Suomeen joka tapauksessa, koska vuoden viisumini loppuu helmikuussa. Eika minulla ole oikein intoa tai kiinnostusta etsia uusiakaan toita.

Joka tapauksessa tama on ollut aivan mahtavaa aikaa ja olen iloinen, etta lahdin yleensa tanne, eika lahtoa ole tarvinnut katua paivaakaan. Odotan kuitenkin myos paluuta Suomeen innolla ja kahdeksan kuukautta Australiassa on ihan tarpeeksi. Muutama paikka jaa nakematta, mutta sittenhan on jotain minka vuoksi voi palata.

Palasimme juuri Singletonista, missa oli kahden paivan tapahtuma. Itse tyothan kestaa aina usemman paivan, koska laitteet ja teltat pitaa aina pystyttaa ja purkaa seka pakata. Juuri nyt, kun mina kirjoitan tata juttua, miehet ovat pystyttamassa sellaista tormailyautorataa (vai mika sen suomenkielinen nimi on). Minulla on vapaapaiva ja aloitan huomenna. Osbornet ovat hankkineet vanhan asuntovaunun, jossa nukun.