Viimeisia paivia Australiassa viedaan. Ei voi muuta sanoa kuin, etta vahan on haikeat fiilikset. Monta uutta kaverisuhdetta tuli saatua, mutta en valttamatta nae heita enaa koskaan. Olen kuitenkin enemman kuin tyytyvainen kaikkeen mita on tullut naettya ja koettua viimeisen kahdeksan kuukauden aikana. Alla muuta kuva karnevaalilaitteista ja -teltoista seka aussityontekijoista. Kuvat ovat Newcastlesta Mattara Festival - tapahtumasta, joka jatkuu viela taman viikon. Mina olen nyt Sydneyssa ja viime sunnuntai oli viimeinen tyopaivani.

Yllaolevat kuvat otin liukumaen ylatasanteelta.

Skymaster.

Chris.

Mick.

Doug Skymasterin ohjaissa.

Bud ja Jordie maailmanpyorassa.

Kuva otettu maailmanpyorasta.

Shawn keskittyy laitteen, joka nakyy toisessa kuvassa toisena oikealla (Music Trip), ohjaamiseen.

Will.

Che ja Crazy.

Olen nyt takaisin Newcastlessa. Palaan Suomeen suuniteltua aikaisemmin ensi kuun puolivalissa. Minulla on ollut paluuliput koko ajan ja suunnitelmissa oli, etta koska lippujen paivamaaria voi muuttaa, etta olisin vain muuttanut paluutani myohemmaksi. Mutta nyt palaankin kotiin lippujen alkuperaisina paivina, joten olen Suomessa lokakuun puolivalissa. Viinat on juotu, naiset on nahty ja rahat on loppu. Ei vaan. Vain yksi noista kohdista on osittain totta. Olen siis takaisin toissa Osbornen perheen karnevaalissa ja ensi viikonloppuna alkaa minun viimeinen tyorupeama taalla Newcastlessa. Pelit ja laitteet ovat kaksi viikkoa aivan hiekkarannan vieressa samassa paikassa, missa minakin olin taalla toissa viime huhtikuussa. Yksi syy miksi palaan Suomeen aikaisemmin on, etta taman jalkeen ei ainakaan OFA:lla ole kunnolla toita kuin ensi vuoden puolella ja silloin minun pitaisi palata Suomeen joka tapauksessa, koska vuoden viisumini loppuu helmikuussa. Eika minulla ole oikein intoa tai kiinnostusta etsia uusiakaan toita.

Joka tapauksessa tama on ollut aivan mahtavaa aikaa ja olen iloinen, etta lahdin yleensa tanne, eika lahtoa ole tarvinnut katua paivaakaan. Odotan kuitenkin myos paluuta Suomeen innolla ja kahdeksan kuukautta Australiassa on ihan tarpeeksi. Muutama paikka jaa nakematta, mutta sittenhan on jotain minka vuoksi voi palata.

Palasimme juuri Singletonista, missa oli kahden paivan tapahtuma. Itse tyothan kestaa aina usemman paivan, koska laitteet ja teltat pitaa aina pystyttaa ja purkaa seka pakata. Juuri nyt, kun mina kirjoitan tata juttua, miehet ovat pystyttamassa sellaista tormailyautorataa (vai mika sen suomenkielinen nimi on). Minulla on vapaapaiva ja aloitan huomenna. Osbornet ovat hankkineet vanhan asuntovaunun, jossa nukun.

Pakko kai tanne on taas jotain kirjoittaa, kun ei viime kuussa nakojaan syntynyt yhtaan tekstia. Kai naita joku lukee.

Broomesta otin siis samanmoisen (kuin matka Darwin-Broome) 10-paivaisen ryhmamatkan Perthiin, jonka aikana kaydaan oppaan johdolla mielenkiintoisissa paikoissa ja kaupungeissa. Talla kertaa en tuntenut ketaan ryhmasta etukateen, mutta eipa se yhtaan haitannut. Meilla oli pieni ryhma (vain11) ja kaikki tutustuivat toisiinsa nopeasti. Pojat olivat yksi espanjainen, ranskalainen, irlantilainen ja mina. Tyttojen kansallisuudet olivat: kolme englantilaista, taiwanilainen ja saksalainen. Lisaksi meidan ryhmassa oli australialainen vanhempi pariskunta. Muutama kuva matkan varrelta:

Espanjalainen Markos lepuuttaa jalkojaan.

Ryhmakuva. Kuten vaatetuksesta huomaa, ei taallakaan aina mikaan huippulammin ole. Kaikki yllaolevat kuvat Karijinin kansallispuistosta.

Delfiini Monkey Miassa.

Juomatauko.

The Pinnacles.

 

Perthissa ja Fremantlessa vietin noin kaksi viikkoa, jonka jalkeen meidan ryhmassa olleen englantilaisen Suen kanssa paatettiin lentaa Tasmanian paakaupunkiin Hobartiin. Tasmania on osa Australiaa, yksi sen osavaltio. Siella vuokrasimme auton viideksi paivaksi ja ajelimme ympari Tasmaniaa eri kansallispuistoissa ja muissa tutustumisenarvoisissa paikoissa. Tasmania on tahan aikaan aika kylma. Meidan aikana myos useana paivana satoi, mika sotki joskus suunnitelmia. Muutama varmasti upea paikka jai kaymatta sateen takia. Tasmanian luonto on kuitenkin todella kaunis ja nakemisen arvoinen; kauniita maisemia, vesiputoksia, rantoja, vuoria ja metsaa. Jos minulla riittaa aika ja rahat, palaan Tasmaniaan viela uudestaan kesa-aikaan ennenkuin palaan Suomeen.

Tama vesiputous nayttaa yleensa talta: www.touringtasmania.info/images/2008%20JULY/2207-RUSSELL-FALLS-291.jpg. Kun me olimme paikalla vetta oli syysta tai toisesta vahan runsaammin. Paikalla oli satanut paljon edellisina paivina. Jatkoimme kavelya viela polkua pitkin ylos, mista putous alkaa. Tullessamme takaisin alas huomasimme, etta aikaisemmin taysin kuiva (tietysti sateen kastelema) polku oli nyt taysin veden vallassa. Kannoin Suen reppuselassa pahojen paikkojen yli mennessamme takaisin. Minua vesi oli nilkkojen puolivaliin.

1270 metria korkea Mount Wellington Hobartin liepeilla.

Cradle Mountain on jossain tuolla sumun ja pilvien keskella. En tieda kaipasinko niin paljon koti-Suomeen vai miksi me ajoimme keskelle lumista maisemaa.

 

Kavimme myos Kaakkois-Tasmanian Port Arthurissa, joka oli rangaistussiirtola, jonne britit ja irlantilaiset siirsivat vankejaan vuodesta 1833 aina 1850-luvulle asti. Siella olivat kaikkein pahimmat kriminaalit, ja turvatoimet seka vankien kohtelu oli kaikkein tiukinta. Nykyaan paikalla on museo, ja paljon alkuperaisia rakennuksia on pystyssa. Emme vierailleet museossa paivasaikaan, osin tyyriin hinnan vuoksi, mutta osallistuimme Suen kanssa illalla olleseen kummitusretkeen. Koko paikka olikin aika pelottava ilta-aikaan, enka siella tosiankaan olisi yksin pimealla valttamatta uskaltanut kulkea. Saimme kuulla monta kummitusjuttua, mutta yhtakaan kummitusta en mina ainakaan nahnyt. Mutta kuulemma ainakin jokainen museon iltaopas on nahnyt tai kokenut jotain "yli-luonnollista". Uskokoon ken tahtoo.

Uuuuhhhhhh!

Lensin Tasmaniassa vietetyn viikon jalkeen tanne Melbourneen, jossa siis olen nyt kolmatta paivaa. Seuraavaksi suunnitelmissa olisi paluu takaisin karnevaalihommiin taman kuun lopussa tai ensi kuun alussa.

Viime viikon maanantaina saavuin tanne Broomeen Kakadu- ja Kimberleykiertomatkojen jalkeen. Kakadun kansallispuistoon tutuistun siis kolme paivaa ja Darwin-Broome matka kesti yhdeksan paivaa. Molemmat matkat olivat siis ryhman ja oppaan kanssa. Kakadu-matkan ensimmaisena paivana olimme katsomassa, kun krokotiileja syotettiin. Narun paassa oli lihakimpale ja kroko "hyppasi" vedesta purtavan perassa. Niiden purentavoima on suurempi kuin mita on arvioutu olevan Tyrannosaurus Rexilla. Suolaisen veden krokotiilit ovat taalla niita, joita saa ja pitaa varoa, mutta makean veden krokotiilia voi menna ihan muutaman metrin paahan, jonka jalkeen se luultavasti pakenee. Suolaisen veden krokotiili taas luultavasti hyokkaa samassa tilanteessa kimppuun. Suolaisen veden krokotiilit nimestaan riippumatta viihtyvat hyvin makeassa vedessa eli jarvissa ja joissa. Krokotiilien seassa vietetyn veneretken jalkeen pitelin kasissani kaarmetta, mika oli aika hienoa. En muista mika kaarme se oli, mutta ei muistaakseni myrkyllinen. Joku pythoni kai.

Kakadu oli hieno paikka. Paljon komeita maisemia. Nahtiin myos aboroginaalimaalauksia kivissa ja kalliossa.

Meidan ryhma Kakadussa.

 

Kakadun jalkeen vuorossa oli siis yhdeksan paivan kiertomatka alueelle, joka tunnetaan nimella Kimberley. Kaikki yot nukuttiin tahtitaivaan alla, joka on taalla todella vaikuttavan nakoinen. Makuupussi laitettiin eraanlaisen "patja ja peitto"-kokonaisuuden sisaan, joka suljettiin vetoketjulla eli periaatteessa toinen makuupussi tosen ymparilla. Taalla kutsuvat sita nimella swag, en tieda onko sanalla suomenkielista vastinetta. Koko Kimberley-reissu kilpailee kovasti sarjassa, mika on ollut minun mahtavin kokemus taalla Australiassa. Paivat koostui lahinna kavelemisesta ja uimisesta kauniissa paikoissa. Ehka kuvat kertovat enemman, kuin minun ontuvat kirjoitukset.

Minahan siella morjestan.

Hyppasin tuolta jyrkanteelta veteen.

Meidan leiria.

 

Tunnel Creek.

Niita vaarattompia krokotiileja eli makean veden.

Naita voi siis lahestya eika ne hyokkaa, jos niita ei uhkaa.

Meidan ryhma.

Kimberleyn jalkeen mentiin viela englatilaisten Rogerin, Claren ja Jamesin, tanskalaisen Regitzen seka israelilaisen Assafin kanssa kalaan merelle. Kaikki sai ainakin yhden kalan, jopa mina, enka ole oikestaan kalastanut ikina kunnolla. Pari kertaa ryhman muutamalla miehella oli hai koukussa, mutta molemmilla kerroilla hai paasi karkuun.

Mina sain samanvarisen, mutta vahan pienemman. Syotiin se seuraavana paivan grillissa.

Nahtiin valas, mutta myohastyin hieman kameran kanssa.

Nyt olen siis Broomessa. Muutama paiva sitten myin oman puoliskoni Jaguarista Pimilla eli auto on nyt kokonaan hanen. Pim lahti ajamaan kohti Perthia. Koska minulla oli niin hienoa viime matkalla, lahden huomenna samanmoiselle 10 paivaa kestavalle kiertomatkalle taalta Broomesta Perthiin. Kaytan samaa yritysta eli Westernxposurea.

 

 Cable Beach - Broome

Olen nyt sitten Darwinissa. Ajettiin Pimin ja saksalaisen Judithin kanssa Cairnsista ensin Townsvilleen ja sitten lanteen. Kerran piti kaantya oikealle ja paastiin Darwiniin. Ajettiin ehka noin viisi tuntia paivassa ja sitten teltat pystyyn karavaanialueelle. Pimealla on aika vaarallista ajaa kenguruiden takia, joten ajoimme vain valoisaan aikaan. Teilla oli tasaisin valiajoin haaskalintujen ymparoimia kuolleita kenguruja. Maisema oli aika yksitoikkoista. Eramaata ja joskus muutama kukkula. Tiet olivat myos aika pitkia patkia pelkkaa suoraa. Pisimmat rekat outbackissa on yli 50 metria pitkia ja taysperavaunurekassa voi olla kolme vaunua. Huomenna on luvassa kolmen paivan opastettu matka Kakadun kanssalispuistoon. Sen jalkeen samanmoinen, mutta yhdeksan paivaa kestava matka, joka alkaa taalta Darwista ja paatyy Broomen kaupunkiin. Pim ajaa meidan auton valtieta pitkin Broomeen ja mina ja Judithin tehdaan sama taival opastetun ryhman kanssa Kimberleyn lapi. Oli ehka vahan epaselvasti sanottu, mutta on vahan paassyt suomen kieli ruostumaan, vaikka kylla sita taalla saa aina valilla puhuakin.